Tunnetko itsesi kiireiseksi? Pohditko paljon tulevaa?
Mietitkö menneitä? Moni meistä vastaa noihin kysymyksiin myöntävästi.
Mietteliäämmäksi vetää kysymys: ”Miten koet juuri tämän hetken?” Ehdimmekö
töiltämme, harrastuksiltamme, suunnitelmiltamme, muiden ihmisten (lastemme, vanhempiemme,
jne.) asioiden miettimiseltä keskittyä omaan tähän hetkeemme ja
hyvinvointiimme? Monikaan ei välttämättä edes tule ajatelleeksi, minkä
merkityksen eri asioille ajatuksissaan luo. Päivät lipuvat lähes huomaamatta toistensa
perään totuttujen ajatusmallien mukaisesti. Vapaa-ajastakin saattaa muodostua
suorittamista.
Olen tuntenut itseni melko kiireiseksi viime aikoina, vaikka
päätin jo aikoja sitten luopua kyseisen sanan käytöstä kokonaan. Päätös
tapahtui sen jälkeen kun olin oivaltanut, että kiireessä on kysymys vain oman
mielen tuottamasta subjektiivisesta tunteesta ja tietynlaisesta asenteesta
ympärillä olevia asioita kohtaan. Kukapa haluaisi pohjimmiltaan kokea kiirettä?
Monesti kiireisyys tosin liitetään mielikuvissa tehokkuuteen, vaikka asiahan
on usein päinvastoin: kiireisen oloinen säntäilijä ei todennäköisesti saa
yhtään niin paljon aikaiseksi, kuin yhteen asiaan kerrallaan keskittyvä kollegansa.
Olen viimeisen puolentoista kuukauden kuluessa aloittanut vuoden pituisen Life Coach -koulutuksen, käynyt
kahdesti lomailemassa ulkomailla (tämän kirjoituksen kuvat ovat Barcelonasta),
hoitanut mummini perunkirjoituksen,
lenkkeillyt, tavannut ystäviäni, järjestänyt pojalleni vauhdikkaat
5-vuotissynttärit, coachannut useaa eri henkilöä, jne. Ja siinä ohessa olen normaalin
arjen pyörityksen lisäksi yrittänyt hoidella kaikenlaisia uuden yrityksen
käynnistämiseen liittyviä asioita ja välillä vähän rentoutuakin. Mikä tuossa
nyt niin kiireistä sitten on? Jonkun toisen mielestä ei varmasti mikään, koska
perunkirjoitusta lukuun ottamatta kaikki asiat ovat olleet mukavia. Jonkun toisen
mielestä tuollainen vauhti taas on ihan liikaa.
Kun pohdiskelin tämänhetkistä kiireentunnettani,
”syyllisiksi” paljastuivat omat ennakko-odotukseni. Olin nimittäin etukäteen
suunnitellut aloittavani ensimmäiset pienryhmävalmennukset huhtikuussa, mutta
koska osin odottamattomiakin väliin tulevia asioita on ollut niin paljon, yritykselläni
ei ole vielä edes sähköpostiosoitetta, saati nettisivuja (jotka nekin
optimistina kuvittelin olevan valmiit viimeistään huhtikuussa). Jos en olisi etukäteen suunnitellut tiukkoja
aikatauluja toiminnan aloittamiselle, olisin varmasti nauttinut viime aikoina
mukavista tekemisistäni vieläkin rentoutuneemmin. No, tästä on taas hyvä oppia
jotain tulevaisuutta varten J
Mikä ihmeen mindfulness
Vastaavia oppimiskokemuksia on tapahtumarikkaaseen elämääni
mahtunut paljon, koska ajatukseni ovat nykyhetken sijasta aika usein
tulevaisuudessa. Kiinnostuin kuullessani ensimmäisen kerran sanan ”läsnäolo”
(ja tällä en siis tarkoita ala-asteen oppitunteja ;-). Olisi kuulemma hyvä pysähtyä
tietoisesti kokemaan ja nauttimaan juuri tästä hetkestä juuri tällaisena kuin
se on. Pari vuotta sitten luin Eckhart Tollen kirjoittaman kirjan ”Läsnäolon
voima”, mutta en vielä ihan silloin päässyt jyvälle, miten edellä mainittu
tapahtuisi. Sen sijaan Henkka Hyppösen maanläheisemmän kirjan ”Nautitaan raakana”
luettuani kiinnostus läsnäolon taidosta heräsi niin suureksi, että ilmoittauduin
mindfulness-kurssille. Mindfulness kuulostaa henkevältä, mutta kyseessä on
uskonnoista riippumaton rentoutus- ja stressinhallintamenetelmä.
Kurssi pidettiin viime viikonloppuna, ja se oli yksi
antoisimmista kursseista, joilla olen koskaan ollut. Teimme käytännön
harjoituksia ja lisäksi saimme paljon faktatietoa läsnäoloharjoittelun fysiologisista
vaikutuksista. Säännöllisen harjoittelun on aivotutkimuksissa todettu jopa muuttavan
aivojen rakennetta siten, että mm. uusien asioiden oppiminen helpottuu.
Pohdin etukäteen, mikä ero mindfulness-harjoituksilla ja esimerkiksi
musiikin avulla toteutettavilla rentoutusharjoituksilla on. Siihenkin sain kurssilla
vastauksen: mindfulness-harjoituksissa keskitytään havainnoimaan hengitystä ja
tuntemuksia, kun taas rentoutusharjoituksessa pää saa ikään kuin tyhjentyä ja voidaan
vaikka nukahtaa.
Hengitykseen keskittyminen on tällaiselle noviisille
yllättävän vaikeaa. Asiat ovat aina teoriassa helppoja, mutta käytäntö vaatii harjoittelua
– jopa näin yksinkertaiselta kuulostavassa asiassa. Kymmenenkin minuutin
lyhyessä harjoituksessa ajatukset säntäilevät vähän väliä ihan muualle. Harjoitus
on kuitenkin onnistunut silloin, kun jonkun ohilipuvan ajatuksen tiedostaa,
antaa sen mennä ja palaa taas keskittymään hengitykseen. Harjoituksen jälkeen
on ihanan rentoutunut mutta samalla virkeä olo. Ikään kuin olisi nukkunut hyvät
päiväunet.
Nykyisin mindfulness-taitojen hyödyt on noteerattu myös monissa
yrityksissä, koska kyseiset taidot edesauttavat kohdentamaan huomion oleelliseen
ja auttavat keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Multitasking-kulttuuristamme
huolimatta ihminen ei nimittäin edelleenkään pysty tietoisesti ajattelemaan kuin
yhtä asiaa kerrallaan. Hyppiminen asiasta toiseen kiivaalla tahdilla vie aivoilta
vain hurjasti energiaa.
Nautitaan elämästä
tässä ja nyt
Tietoisuutta tästä hetkestä voi harjoittaa myös hyvin
yksinkertaisesti, nimittäin koska tahansa voi keskittyä tiedostamaan esimerkiksi
ympärillä olevat äänet, kauniin maiseman, ruuan suutuntuman, veden virtauksen
iholla käsiä pestessä jne. Itselläni näitä havahtumishetkiä on ilokseni alkanut
viime aikoina tupsahdella tietoisuuteen yhä useammin. Jopa siivoaminen, ruuanlaitto
ja monet muut arkiset asiat saavat uudenlaisen syvemmän merkityksen. Eli yksinkertaisesti:
keskity siihen mitä olet tekemässä, äläkä samalla ajattele jotain muuta asiaa.
Toimii myös lasten kanssa!
Aiemmin en tykännyt lenkkeillä ilman musiikkia, koska oman hengästymisen
kuuleminen on tylsää. Mutta kun pari viikkoa sitten en löytänyt kuulokkeitani
mistään, yllätyksekseni kuulinkin lenkillä vain ihanan lintujen liverryksen ja
nastalenkkareiden hauskan ropinan. Maisemakin avautui ihan erilaisena ilman jatkuvaa
jumputusta. Nykyisin kuulostelen itseäni ennen lenkille lähtöä, kaipaanko sillä
hetkellä tiedostavaa läsnäoloa vai musiikin tuomaa lisäenergiaa. Flow-tilan voi
saavuttaa kummallakin tavalla.
Menneeseen emme voi enää vaikuttaa, tulevaa emme voi
ennustaa, kannattaa siis keskittyä juuri tähän hetkeen. Koska elämä muodostuu
perättäisistä nyt-hetkistä, elämällä kaikki ne hetket tyytyväisenä ja aistit avoinna, elämämme on kokonaisuutena meille paras mahdollinen.
Kiva, kun jaksoit lukea näin pitkälle. Vielä lopuksi kaikille kaltaisilleni
ajatuksissaan tulevaisuudessa eläjille hyvä neuvo: ”Tulevaisuuteen ei kannata juuri
nyt mennä ihan hirveästi sössimään.” ;-)
Ihanaa kevätviikkoa toivotellen,
Sini
