Ei reitillä niin väliä kun päämäärä on tiedossa

Miten sinä reagoit, jos joku asia ei mene toivomallasi tavalla? Onko seurauksena yleensä kiukkua, epätoivoa, ”antaa sitten olla koko juttu!”-fiilistä vai jotain muuta? Pääsin tutustumaan omiin reagointitapoihini joululomalla, koska moni asia ei mennyt yhtään niin kuin olin suunnitellut:

1.     Suunnittelin ulkoilevani päivittäin raikkaassa ilmassa posket terveyttä punoittaen.

Mutta näin siinä kävi: Tulin kipeäksi juuri loman kynnyksellä, ja vietin koko jouluviikon sisällä… Viisas kehoni ilmeisesti oli sitä mieltä, että lepo olisi nyt huhkimista tärkeämpää, ja siksi kehitteli jonkun pihisevän keuhkopöpön vauhtiani hillitsemään.

2.    Suunnittelin laittavani jouluksi mahdollisimman vähän ruokia itse, koska perheessämme monikaan ei välttämättä syö joululaatikoita ja mieheni oli luvannut hoitaa kalat ja lihat. Suunnittelin käyttäväni jouluaaton mieluummin rentoutumiseen, ulkoiluun ja lukemiseen.

Mutta näin siinä kävi: Homma lähti ihan lapasesta ja vietin lähes koko jouluaaton keittiössä… Jo edellisenä iltana vähän perunoita imeltymään (”itsetehty on niiin hyvää”), haudutettua riisipuuroa (”se vaan niiin kuuluu jouluaattoon ja mantelin piilottaminen on hauskaa”), lanttulaatikko (”se ei vie kauaa aikaa”), sienisalaatti (”kun saatiin niiin hyviä suolasieniä, joita 5-vuotias poitsukin on ollut poimimassa mummin kanssa”), joulutorttuja (”valmistaikina on niiin kätevää”), raikas salaatti (”vähän vitamiineja joulupöytään”) ja luumurahka (”se on niiin helppo tehdä”). Ja siinä se yhtälö sitten olikin ;-)

3.    Suunnittelin pitäväni viikon tauon työasioissa. Vuosi on ollut vauhdikas, ja työ- ja vapaa-ajan käsite on välillä päässyt hämärtymään.

Mutta näin siinä kävi: Löysin loppuviikosta itseni ihan innokkaana viilailemasta yritykseni nettisivuja julkaisukelpoisiksi... Joulua edeltävällä viikolla oli ihanat valmennuspäivät Valmentamossa, jossa kirkastettiin oman liiketoiminnan ydintä, ja eihän niitä ajatuksia voinut jättää odottelemaan. Saattaisi vaikka unohtua! 

Kaikissa noissa tilanteissa havahduin jossain vaiheessa siihen ajatukseen, että ”eihän tämän näin pitänyt mennä”. Aina sillä hetkellä ensin ketutti lujaa. Onneksi olin ennen mitään tarkempia suunnitteluja asettanut joululomani päätavoitteeksi, että tästä lomasta tulee ihan paras joululomani ikinä. Ja aina kun suunnitelmat syystä tai toisesta eivät pitäneet, palasin miettimään, palveleeko uusi tilanne päätavoitteen toteutumista. Ja kyllä, niin siinä aina kävi! 1: Oli ihan parasta viettää sisällä monta yöpukupäivää perheen, hyvien kirjojen ja pelien kanssa. 2: Jouluaatto kattiloiden ja uunin äärellä oli ihan parasta rentoutumista ja herkulliset tekeleet maistuivat kaikille. 3: On ihan parasta, että nettisivujen ”synnytystuskat” alkavat olla takanapäin ja kohta voin tietotekniikan sijasta keskittyä itselle mieluisampiin asioihin J

No mitä tästä kaikesta voisi oppia? Ainakin sen, ettei kannata jäädä murehtimaan pieleen menneitä suunnitelmia, koska uusi tilanne saattaa hyvinkin johtaa juuri sinne minne alun perin oli tarkoituskin mennä. Ja sen, että kannattaa miettiä etukäteen, mitä haluaa saavuttaa, koska muuten ei välttämättä edes huomaa hyvien asioiden osuvan kohdalle. Nytkin vaihtoehtona olisi ollut surkutella kipeänä olemista, ärsyyntyä koko jouluaaton vievistä keittiöpuuhista ja stressaantua työnteosta lomalla. Ja niiden seurauksena vastailla ”mitensunjoululomameni?” -kysymyksiin murahtelemalla tympeästi: ”Siinähän se, eipä juuri tuntunut lomalta”.

Etukäteen asetettu tavoite toimii kuin unelma: se viitoittaa reittiä kohti haluttua päämäärää. Reitti itsessään voi kuitenkin olla kulloistenkin tilanteiden sattumusten summa. No, nyt tämä menee jo ehkä vähän turhan filosofiseksi. Voi olla, että joululomalla lukemillani kirjoilla on osuutensa asiassa. Suosittelen lämpimästi: Saku Tuomisen ”Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä” ja Louise L. Hayn ”Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi”. Ensin mainitusta löytyy tähän kirjoitukseen sopiva lainaus liittyen muistelemiseen: ”Myönteinen muistaminen muuttaa alkuperäisen muiston myönteisemmäksi, kielteinen kielteisemmäksi.” Yksinkertaista ja totta.

Mitkä olivat sinun parhaimpia oivalluksiasi tänä vuonna? Muistele niitä myönteisesti, niin ne johdattavat sinut kohti toivomaasi tulevaisuutta!

Ihania muistoja vuodesta 2013 kaikille toivotellen,

Sini

Ps. Reseptivinkkinä sienisalaatista tykkääville: kuullottamalla sipulin pienessä tilkassa öljyä, aromista tulee pehmeämpi kuin käyttämällä raakaa sipulia.

 

Voimavaratasapaino kohdilleen

Mitkä asiat palauttavat sinun voimavarasi parhaiten stressaavan päivän tai liikuntasuorituksen jälkeen? Olin nyt marraskuussa uudemman kerran kolme vuorokautta ”piuhoissa kiinni”, jotta saisin tietoa itselleni parhaimmista keinoista ylläpitää voimavaratasapainoani. Kyseessä oli Firstbeat hyvinvointianalyysi, joka perustuu luotettavaan suomalaiseen huipputeknologiaan.

Mielenkiintoisinta on saada dataa yöunen aikana tapahtuvasta palautumisesta, koska tulokset ovat usein yllättäviä. Iltapäivällä tehty rankka lenkki esimerkiksi aiheuttaa minulla sen, että palauttava vaikutus alkaa vasta useita tunteja nukahtamisen jälkeen. Jotta voimavaratasapaino ei menisi miinukselle, välipäiviä treenaamisesta todella tarvitaan. Samaan kellonaikaan tehty kevyempi lenkki sen sijaan auttoi palautumaan myös unen aikana.

Oli hauska verrata tuloksia noin puoli vuotta aiemmin tekemääni vastaavaan mittaukseen. Aiemmista havainnoista viisastuneena olen lisännyt päiviini rentoutumishetkiä, ja se myös näkyi tuloksissa. Analyysi auttaa löytämään konkreettiset asiat, jotka palauttavat itseä. Joillekin esimerkiksi siivous näkyy mittauksessa rentouttavana puuhana, mutta ei minulla, vaikka periaatteessa siivoamisesta pidänkin. Yllättävää oli myös se, että ruuanlaitto oli minulle palauttavaa, vaikka olen aika laiska kokki. Ehkäpä juuri siksi ;-) Myös poikani kanssa vietetty päivittäinen leikkituokio mentiin vihreällä, kuten myös osa toimistopäiväni työajasta, jee!

Eli arjen palauttaviksi hetkiksi ei aina tarvita päiväunia tai meditointia, mutta pitihän minun nekin nyt tietenkin tieteen nimissä testata; Mindfulness-meditointi eli tietoinen hengitykseen keskittyminen oli palauttavalta vaikutukseltaan tehokkaampaa kuin rentoutus-cd:n kuuntelu tai päiväunet. Vapaapäivänä ensimmäisen heräämisen jälkeinen tunnin kestänyt koiranuni torkkuen oli myös kannattavaa, koska silloin mentiin tiheimmällä vihreällä palkilla, mikä on merkki erittäin hyvästä palautumisesta.

Kukaan tuskin välttyy yllätyksiltä omaa raporttia tutkiskellessaan. Monille yllätyksenä tulee esimerkiksi se, että illalla rentoutumismielessä otetun pienehkön alkoholimäärän vaikutus on usein täysin päinvastainen: alkuyön uniaika saattaa mennä monta tuntia punaisella, kun keho palautuu alkoholin aiheuttamasta rasituksesta. Aika usein oma arvio yön sujumisesta onkin ristiriitainen mitattuun tulokseen verrattuna. Jos suunta on väärä ja niin jatkuu pitkään, tuloksena on voimavaratasapainon heikkeneminen, mikä näkyy muun muassa uupumuksena ja entistä herkempänä stressaantumisena.

Kehoa on hyvä kuunnella, se on yleensä viisas ja ilmoittaa mahdollisista häiriöistä esim. väsymyksenä, keskittymiskyvyn puuttumisena tai palautumishitautena treenin jälkeen. Hyvinvointianalyysi auttaa tunnistamaan oman kehon viestejä entistä helpommin ja näin voimavarat on helpompi pitää tasapainossa.

Seuraava tavoitteeni liittyy nukkumaanmenoajan aikaistamiseen, koska olen tähän asti ollut aamuvirkku yökyöpeli. Nykyisin aamuvirkkuus on kuitenkin alkanut kääntyä ennemminkin aamutorkkuudeksi, joten asiantuntijan mukaan ”jotain tarttis varmaan tehdä!”.

Rentouttavaa joulun odotusta toivotellen,

Sini

Ps. Jos haluat hyvinvointianalyysin itsellesi tai lahjaksi lähimmäiselle, Lifetime Wellnessin loistava joulutarjous julkaistaan maanantaina. Ilmoittelen siitä myös Hyvinvointiluotsin facebook-sivulla J

Energiaa metsästä

Mikä on ollut sinulle tämän syksyn rentouttavin tai muuten vain mieleenpainuvin kokemuksesi? Minulle elämyksellisin kohokohta oli vierailu valmentajakollegani ”toimistossa”. Lifetime Wellness –valmentajaverkostoon kuuluva Susanne nimittäin työskentelee erä- ja luonto-oppaana, ja lähdimme porukalla seikkailemaan syvälle Nuuksion metsiin. Tai seikkailulta se ainakin minusta tuntui, kun muutaman tunnin patikointireitti nuotiopaikalle kulki välillä poluttomassakin maastossa. Erityyppistä metsämaisemaa, kalliota, lampia, pitkospuita jne. Kaupungissa suuntavaistoni toimii kohtalaisen hyvin, mutta aarniometsän keskellä olisin kyllä ollut aika pulassa ilman Susannea.

Retkemme osui parhaaseen ruska-aikaan, joten kamerallekin löytyi käyttöä. Päivän reissu oli uskomattoman ihana kokemus. Upeat värit, havun tuoksu, lehtien vaimea havina, nuotion lämpö ja makkaranpaisto – siinäpä oli ravistelua joka aistille.

 

Jo muutaman minuutin metsässä oleminen kuulemma pudottaa elimistön stressitasoa huomattavasti, ja kyseinen väite on helppo allekirjoittaa. Metsä tuntui yhtä aikaa sekä rentouttavalta että energisoivalta. Koko reissulla ei tullut vastaan yhtään ketään, ja luonnon hiljaisuus oli melkein epätodellista. Kaupunkialueen lenkkeilymaastoissa ja lähimetsien poluilla on yleensä isoista teistä aiheutuvaa taustakohinaa. Kohinaan on niin tottunut, että sen olemassaolon huomaa vasta kun se puuttuu.

 

Monet yritykset järjestävät suunnittelu- tai virkistyspäivänsä luonnon keskellä. Se toimii loistavana paikkana luovuuden herättämiseen ja jopa itsensä voittamiseen. Kaikille metsässä patikointi ei nimittäin ole etukäteen ajateltuna kiva juttu, mutta harvassa ovat ne, jotka kokemuksen jälkeen ovat naama mutrussa.

 

Jatkossa omat suunnittelupäiväni suuntautuvat välillä varmasti metsän rauhaan. Saattaa olla, että rentoutumisen ja energisoitumisen maksimoimiseksi salaa jopa halaan jotain vanhaa ja viisaan näköistä puuta! Kunhan ensin pääsen kokonaan eroon ”mitäjosjokunäkeeniinmitäsesittenmustaoikeinajattelee” –tunteesta. ;-)

Ihanaa loppusyksyä toivotellen,

Sini

 

Ps. Reseptisuosikkini tällä hetkellä on lisukkeeksi sopivat helpot uunijuurekset: vaihdellen esim. neljää eri makua kerrallaan (porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, bataatti, palsternakka jne.). Kuori, pilko ja kääntele öljyssä, jossa mausteena makusi mukaan yrttejä ja/tai valkosipulia. Sitten uuniin n. 40 minuutiksi. Kerralla voi hyvin tehdä useammallekin päivälle.

 

Reseptit jakoon

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että ruokakaupassa ostoskärryyn ja kotona ruokapöytään päätyy aina muutamat samat vaihtoehdot? Etenkin kauppojen runsaiden kasvisvuorien keskellä turvaudut tuttuihin kurkkuun, tomaattiin, paprikaan ja salaattiin. Ja kun joskus kaupassa olet inspiroitunut mukavan näköisestä vihanneksesta ja innoissasi suunnittelet laittavasi siitä vaihtelevaa ja terveellistä ruokaa, jonkin ajan päästä kyseinen rehu muistuttaa itsestään jääkaapissa kasvattamillaan versoilla? Ja sitten kun puoliksi kompostoitunut ex-vihannes on kärrätty biojäteastiaan, sama juttu toistuu taas seuraavalla kerralla…

Monien viimeaikaisten keskustelujen perusteella meitä ylläolevaan joukkoon kuuluvia on aika paljon. Itse tunnustan noin käyvän erityisesti juuresten kanssa. Pullotettu sekavihannes-/punajuuri- tai jopa hapankaalimehu kyllä uppoaa solujani ilostuttamaan helposti, mutta jostain syystä vihannesosastolta käyttöön päätyvät yleensä samat tutut vaihtoehdot. Suurimpana syynä on varmasti suunnittelemattomuus. Usein kauppaan mennessä mitään listaa ei ole, tai vaikka olisikin, ei siinä ole mietitty, mitä seuraavaksi laitetaan ruuaksi. Eikä siinä yksittäinen selleri tai lantun palanen paljon sitten auta.

 

Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen: jo kauppalistaa tehdessä netti auki, siellähän niitä ihania reseptejä on sivutolkulla. Jos tämäkään ei innosta tarpeeksi, ystävät avuksi: on kiva kokeilla jotain sellaista, jonka joku on jo hyväksi todennut. Ja jos ihan pro-tason inspiraatiota haetaan, kannattaa perustaa ystävien tai vaikka töissä kahvitaukoporukan kesken ”reseptipiiri”, jossa viikoittain jokainen testaa jonkun vinkkaamaa reseptiä. On mukavaa vaihtaa kokemuksia kokkailuista ja siinä samalla omat tottumukset monipuolistuvat.

Olen nyt itse ottanut haasteen vastaan ja aion kokata joka viikko yhden uuden kasvisvoittoisen ruuan. Kaikenlaisia kasvisruokareseptejä saa laittaa tulemaan myös sähköpostilla sini.rantama(at)gmail.com. Parhaiten maistuneet jaan muidenkin iloksi tulevien blogikirjoitusten yhteydessä J

Tässä ensimmäisenä Hilkalta saatu ihana juuressosekeitto.

Oman maun mukaisessa suhteessa:

-        bataattia

-        porkkanaa

-        palsternakkaa

-        juuriselleriä

Mausteeksi chiliä (myös tuore käy), mustapippuria, yrttimaustetta ja halutessa myös valkosipulia.

Kuorimiseen ja pilkkomiseen ei mene kuin 15 minuuttia, kiehuminen vie toisen mokoman ja soseutus sauvasekoittimella pari minuuttia. Eli edes se omassa päässä kehitelty kiireen tuntu (ks. huhtikuun blogiteksti) ei ole esteenä tämän herkullisen ja terveellisen keiton tekemiselle. Valmiin keiton sekaan voi halutessaan laittaa raejuustoa, fetaa tai vaikka mozzarellaa, nam!

Herkullista syksyä toivotellen,

Sini

Mitä coaching on?

Elokuu on sujunut sutjakkaasti syksyn valmennustarjontaa valmistellen ja samalla vielä lämpimästä loppukesästä nautiskellen. Ensi viikolla starttaavaa elämäntaparemonttiin tähtäävää valmennusta on ollut kutkuttavaa ideoida, koska olen päässyt luomaan täysin tyhjästä ihan uutta. Pelkästään esittelymateriaalin rentouttavien kuvien valinta oli ihanan inspiroivaa! Valmennuksen sisällön osalta on mukavaa tehdä jotain hieman totutuista malleista poikkeavaa ja siten luoda osallistujille lisäarvoa.

Valmennusten lisäksi tapetilla on yrityksen nettisivujen tekeminen. Sisältöä kirjoittaessani mieleeni tuli otsikossa mainittu kysymys, johon olen törmännyt viime vuosina useaan otteeseen kertoessani siitä mitä teen. Vastausta on ollut hankala muotoilla lyhyesti (koska coaching voi olla niiiin paljon!), ja usein olen pienen yrittämisen jälkeen todennutkin, että se selviää parhaiten kokeilemalla. Hyvän valmentajan avulla jo yksikin coaching-tapaaminen voi saada aikaan isoja muutoksia omassa ajattelussa, ja siksi se on hyvin voimallista ja palkitsevaa.

Coaching on pelkästään jo terminä haastava, koska sille ei löydy ihan yleispätevää suomennosta ja alkuperäisenäkin sillä on useita merkityksiä. Usein puhutaan valmennuksesta, ja silloin coaching saatetaan ajatuksellisesti sekoittaa mm. urheiluvalmennukseen tai tavanomaiseen koulutukseen, jossa valmista tietoa välitetään toiselle sellaisenaan. Eniten tuleekin törmättyä siihen väärinkäsitykseen, että coachingissa valmentaja neuvoisi valmennettavaa.

Business Coaching on liike-elämässä maailmanlaajuisesti erittäin suosittu ja Suomessakin väitöskirjatasolla tutkittu valmennusmenetelmä. Ria Parppein väitöskirjan tuloksista voit lukea täältä. Life Coachingin eli elämäntaidon valmennuksen kysyntä on kovassa kasvussa, koska jatkuvasti hektistyvässä arjessa haasteita itsensä johtamisessa on yhä enemmän. Usein valmennuksen avulla saatu tauko arjen pyörityksestä avaa ihan uusia näkökulmia siihen, mikä on olennaisinta juuri nyt. Tällöin omat voimavarat kasvavat ja itselle parhaimpien valintojen tekeminen helpottuu.

Muotoilin tähän alle coachingin määritelmää saamieni coaching-oppien perusteella (Certified Business Coach ja parhaillaan menossa oleva LCF Life Coach -koulutus):

Coaching on ratkaisukeskeinen ja tulevaisuuteen tähtäävä valmennusmenetelmä. Aktiivisen kuuntelun, kysymysten ja erilaisten harjoitusten avulla valmentaja auttaa valmennettavaa pohtimaan asioita aiempaa laajemmin ja omien näkökulmiensa ulkopuolelta.

Coaching on pitkäkestoinen prosessi, jossa on tilanteesta riippuen tyypillisesti 4-10 valmennustapaamista. Tapaamisten välille voidaan sopia tehtäviä, joiden avulla konkreettisten toimintatapojen muutosten ja päätösten tekeminen helpottuu.

Coaching sopii kaikille, koska siinä lähdetään aina valmennettavan omista lähtökohdista ja edetään valmennettavalle sopivaan tahtiin. Coaching on ehdottoman luottamuksellista.

Coachingissa valmentaja ei jakele omia mielipiteitään eikä neuvo, vaan valmennuksessa tähdätään valmennettavan oman potentiaalin täysimääräiseen hyödyntämiseen. Kun ratkaisut tulevat omien oivallusten kautta ja itselle sopivista lähtökohdista, matka kohti tavoitetta tuntuu mielekkäältä. Valmentajan tehtävänä on auttaa matkan varrella mahdollisten eteen tulevien esteiden ylittämisessä.

Kohti päätavoitetta edetään sopivankokoisten välitavoitteiden kautta, jolloin jo matka itsessään on palkitsevaa! Ajattelumallien muuttumisen myötä toivotut tavoitteet saavutetaan pitkäkestoisesti.

Valmennuksessa hyödynnetään ratkaisukeskeistä toimintatapaa ja positiivista psykologiaa. Tämän viitekehyksen lisäksi hyödynnetään tarvittaessa tekniikoita, joiden tausta löytyy urheilijoiden mentaalivalmennuksesta, NLP:stä, luovuusvalmennuksesta, mindfulnessista jne. Valmennuksen tavoitteena on hyödyntää niin tietoisen mielen kuin tiedostamattomankin mielen potentiaalia. Keinot valitaan aina asiakaslähtöisesti valmennettavan toiveita kuunnellen.

Miten elämäntaidon valmennus eli Life Coaching ja Business Coaching eroavat toisistaan?

Eivät juuri mitenkään muuten kuin käsiteltävien aiheidensa osalta. Molemmissa toteutuvat edellä kerrotut coachingin elementit. Ja monia aiheita voidaan käsitellä kummassakin yhteydessä, kuten esimerkiksi ajankäytön hallintaa tai vuorovaikutustaitoja.

Tyypillisiä aiheita elämäntaidon valmennuksessa ovat esimerkiksi:

·         ajankäytön hallinta

·         johonkin asiaan ryhtyminen

·         itsetunnon vahvistaminen

·         vuorovaikutustaidot

·         liikunnan lisääminen

·         painonpudotus

·         raha-asiat

·         parisuhdeasiat

·         urasuunnittelu

·         asuminen

·         uusperhekuviot

·         jne.

Tyypillisiä aiheita Business Coachingissa ovat esimerkiksi:

·         ajankäytön hallinta

·         työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen

·         valmentava esimiestyö

·         vuorovaikutustaidot

·         johtamistaidot

·         palaverikäytännöt

·         projektien edistäminen

·         työmotivaatio

·         työilmapiiri

·         tiimityö

·         organisaatiomuutokset

·         yt-neuvottelut

·         jne.

Business Coachingissa voi olla mukana niin sanotut kolmikantakeskustelut, joissa valmentajan, valmennettavan ja organisaation edustajan kesken käydään lävitse valmennuksen yleisiä tavoitteita organisaation näkökulmasta. 

Ja tässä sitä taas ollaan, coachingin kuvaaminen ei taaskaan onnistunut ihan vain parilla sanalla… Koska asia on niin monitahoinen, varmaan jatkossakin kehotan kysyjiä kokeilemaan menetelmää käytännössä. Vasta silloin tietää, mistä siinä todella on kyse.

Lopuksi: Saat juuri sellaisen tulevaisuuden kuin millaiseksi sen itse haluat. Kokemuksemme maailmasta ja itsestämme muodostuvat ajatuksistamme, ja niihin pystymme onneksi itse vaikuttamaan. Totuttuja ajatusmalleja ei aina ole helppoa muuttaa, mutta harjoittelu vaikkapa hyvän valmentajan avulla kannattaa. Parhaimmillaan coaching auttaa pääsemään eroon rajoittavista uskomuksistamme, ja sitä kautta saattaa onnistua jopa hyppäys täysin uudelle uralle (kuten kävi eräällekin nimeltä mainitsemattomalle itseään etsivälle juristille, joka nykyisin työskentelee intohimonsa äärellä hyvinvointivalmentajana ;-)

Ja vielä pohdintatehtävä pimeneviin syysiltoihin: Mikä sinun unelmasi on? Miten muotoilisit sen konkreettiseksi tavoitteeksi ja mitkä olisivat hyviä välitavoitteita? Mikä on ihan ensimmäinen askel, joka tulisi ottaa päästäksesi tavoitettasi kohti? Koska otat ensimmäisen askeleen?

Raikkain syysterveisin,

Sini

Paluu arkeen (vaikka nauraen)

Useimpien kesälomat alkavat olla takanapäin ja katse kääntyy tulevaan syksyyn. Millaisia ajatuksia sanasta ”arki” herää? Onko päällimmäisin tunne positiivinen vai negatiivinen? Miksi arki kuulostaa monesti jotenkin tylsältä, vaikka eihän sen tarvitsisi olla sellaista. Itsehän pitkälti päätämme, millaisen arjen ympärillemme muodostamme. Arki on täynnä pieniä ja suurempia valintoja, joista voimme napata itsellemme parhaat vaihtoehdot: millaista työtä teemme, mitä harrastamme, keitä tapaamme vapaa-ajallamme, mitä tänään syömme, mitä reittiä ja millä kulkuvälineellä suuntaamme töihin, mitä teemme illalla jne. Monet päivittäisistä valinnoista muodostuvat tavoiksi, emmekä enää osaa/jaksa valita jotain ihan uutta, vaikka joskus uuden vaihtoehdon kokeileminen voisi tuoda kaivattua energiaa arkeen.

 

 

 

Tutkimusten mukaan ihminen on onnellisimmillaan juuri ennen kuin jotain mukavaa on tapahtumassa eli odottaessaan jotain. Mitä sinä odotat syksyssä? Jos mitään odottamisen arvoista ei ole näköpiirissä, kannattaa toimia. Vaihtoehtoja riittää loputtomasti, voit esim. varata liput johonkin hyvään konserttiin tai teatteriin, järjestää ystävillesi illanvieton, pitää myöhemmin syksyllä pitkän viikonlopun ja suunnata silloin kylpylään tai vaikka varata matkan ulkomaille.

Iloa tuovien asioiden ei aina tarvitse olla isoja tai etukäteen mietittyjä. Eniten arjestaan pitävätkin varmasti ne, jotka tietoisesti ilahtuvat aamukahvista tai juttutuokiosta työkaverin kanssa. Positiivista energiaa saa myös auttamalla apua tarvitsevaa ystävää/naapuria/tuntematonta tutun tuttua. Monesti pelkkä aito läsnäolo ja kuunteleminen riittävät. Pienistä arjen iloista nauttimisessa auttaa se, kun havainnoi tekemisiään tietoisesti. Mitkä asiat juuri tänään tuottivat eniten iloa? Voisiko niitä asioita tehdä jatkossa enemmänkin?

Nauraminen on takuuvarma konsti saada arkeensa hyvää virtaa. Nauraminen vapauttaa endorfiineja, jotka edistävät onnentunteita. Naurun fysiologisista vaikutuksista on tehty paljon tutkimuksia. Erään tutkimuksen mukaan tunnin humoristinen elokuva vahvisti immuunipuolustusta, ja tämä vaikutus kesti vähintään 12 tuntia. Nauru voi siis toimia myös hyvänä ehkäisykeinona syysflunssaa vastaan! Tutkimusten mukaan keho ei edes tunne eroa siinä, nauratko oikeasti vai tahtosi avulla, joten jos naurun aiheet ovat vähissä, tekonaurukin auttaa. Usein tekonauru kyllä johtaa aitoon nauruun, koska se kuulostaa varsinkin porukalla tehtynä aika naurettavalta. Kokeilkaa tätä vaikka töissä seuraavalla kahvitauolla ;-)

Aikuiset nauravat päivässä vain pienen murto-osan siitä, miten paljon lapset nauravat. Pienten lasten vanhemmilla onkin etulyöntiasema saada arkeensa lisää naurua: tarvitsee vain mennä kikatteluun mukaan ja nauttia homman menemisestä överiksi aina hikkaan asti. Leikki-ikäisiä ei tarvitse paljon yllyttää esimerkiksi kisaan hassuimmasta ilmeestä…

Kiva, kun jaksoit lukea näin pitkälle. Nautitaan loppukesän lämmöstä ja mukavasta arjesta! Omaan arkeeni kuuluu tällä hetkellä oivalluttavia yksilövalmennuksia, inspiroivaa nettisivujen tekemistä ja vaikuttavien pienryhmävalmennusten starttaamista. Ja tietenkin rentouttavaa vapaa-aikaa liikkuen ja pienistäkin asioista iloiten. Päivittäisen nauramisen toteutumisessa auttavat älyvapaat komediasarjat ja 5-vuotias ilopillerini Kasper J

Iloisin arkiterveisin,

Sini

PS. Pysyviin elämäntapamuutoksiin tähtäävän Painonhallintaluotsi –pienryhmävalmennuksen on tarkoitus alkaa syyskuun alussa. Laitan lisätietoja Facebookiin ja Hyvinvointiluotsin tuleville nettisivuille, kunhan valmennuksen paikka varmistuu.

 

Itsesi näköinen loma

Miten aiot viettää lomasi? Toivottavasti vietät sen sinulle itsellesi parhaalla mahdollisella tavalla. Se ei ole itsestäänselvyys, koska joskus jotkut palaavat lomilta vielä väsyneempinä kuin sinne lähtivät. Loman tarkoitus kuitenkin vissiin olisi virkistää ja nostaa energiatasoja vilkkaan syksyn varalle, joten loman alussa kannattaa suoda ajatus tai kaksi sen pohtimiselle, mikä nostaisi juuri sinun energiatasoasi parhaalla mahdollisella tavalla. 

Valitettavasti mitään kaikille toimivaa lomareseptiä ei ole olemassa, ja siksi tässä asiassa kannattaa uskoa vain omiin tuntemuksiinsa. Toiselle löhöäminen tekemättä mitään toimii virkistävästi, kun taas toiset se vie entistäkin saamattomampaan olotilaan. Ja liikunnan kanssa on sama juttu: toiset lataavat akkunsa vaikka reippaalla kävelylenkillä, kun taas toisilla… no jaa, ehkä se pidemmällä tähtäimellä tuo sitä energiaa ihan kaikille ;-) Mutta mehut vievä rankka liikunta kesähelteillä toimii aika harvalla. Toisaalta loma voi joillekin tarjota mahdollisuuden omaksua liikunnallisempi elämäntapa: kun aikaa on itselle enemmän, ehtii halutessaan myös liikkua, ja ennen loman loppua siitä on saattanut tulla jo rutiini, josta ei halua luopua syksylläkään. Kannattaa siis kokeilla, jos tahtoa löytyy ja ryhtyminen on aiemmin ollut haasteellista.

 

Energian lataamiseksi sopiva kirja laiturinnokkaan on esimerkiksi ”Enemmän energiaa! Kohti rikasta, onnellista ja terveellistä elämää”, jonka on kirjoittanut Sanna Ehdin. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: kun olin lukenut ensimmäiset 40 sivua, olin niin energisoitunut, että seuraavana päivänä pesin ikkunat, parvekelasit, siivosin monta komeroa ja purin viimeisen muuttolaatikon (muutimme siis jo yli vuosi sitten)… Mutta toisaalta tuon kaiken tekeminen vapautti rutkasti lisää energiaa! Nyt siis ymmärrän, miksi niin moni aloittaa lomansa siivousvimmaisena.

Tekemättömien kotiprojektien kanssa ja kaaoksen keskellä oppii kyllä elämään, mutta oman kodin epämääräiset tavarakasat ja turhat tavarat syövät tiedostamattamme energiaa, jolloin saatamme jättää ryhtymättä johonkin itsemme kannalta tärkeämpään asiaan. Ja tämäkin on tietenkin yksilöllistä. Jotain ei esimerkiksi voisi vähempää kiinnostaa lajitella vanhoja valokuvia albumeiksi, mutta jos albumien tekeminen on taas jollekin toiselle tärkeä juttu, niiden tekemättömyys syö energiaa. Pointti onkin löytää ne itselle energiaa tuovat asiat ja ryhtyä hommiin niiden tekemiseksi. Ja jos ryhtyminen tuntuu liian haasteelliselta vaikkapa siellä kotona, apuja löytyy esimerkiksi Elokuun Tilasta.  

Loma on ihana hetki rikkoa arjen rutiinit, ja joskus voisi olla hyvä rikkoa myös lomarutiinit. Lomilla joidenkin ihmissuhteet saattavat olla koetuksella joko kotipiirissä tai sukulaisten kesken. Taas kannattaa kuunnella itseään: jos esimerkiksi jonkun sukulaisen tai tuttavan mökillä on aina ollut tapana käydä, mutta siellä oleminen ei anna sinulle yhtään mitään, miksi menisit? Onko syynä velvollisuudentunto vai etkö vain osaa rikkoa menemisen rutiinia? Motiivia kannattaa pohtia. Mikä olisi pahinta mitä voisi sattua, jos tänä kesänä jättäisit menemättä? Ja pahinta siis kenen näkökulmasta? Mitä itsellesi tai perheellesi hauskempaa olisi mahdollista tehdä reissusta vapautuvalla ajalla?

Lopuksi vielä pari kirjavinkkiä lomalukemiseksi: Jos kaipaat rohkaisua irtiottoon muiden odotuksien täyttämisestä, kannattaa lukea Anna Perhon kirjoittama ”Anna palaa. Elä omaa elämääsi, älä muiden”. Kaupan päälle saat hyvät naurut ja vieläpä monta kertaa.

Jos jäät kesälomalle stressaantuneena, suosittelen nappaamaan kesälukemiseksi Mia Jokinivan kirjoittaman kirjan ”Hengähdyshetkiä. Opas stressittömään elämään”. Sitä lukiessa ja sen kauniita kuvia katsellessa pulssi ja verenpaine laskevat kuin itsestään.

Jos tämä kirjoitus ei kolahtanut sinulle millään tavalla, onnittelut, koska lomasi taitavat jo olla itsesi näköiset ja saat niistä energiaa syksyä varten. Me muut vielä vähän harjoittelemme. Tänä kesänä minä koitan tyhjän kalenterin taktiikkaa, enkä siksi ole sopinut juuri mitään etukäteen. Olen vain päättänyt, että tästä kesästä tulee ihan paras! Ja silloinhan siitä tulee. Vietetään siis rentouttavat lomat itsellemme ihanimmilla tavoilla rakkaimpien ihmisten seurassa J

Hyvää juhannusta toivotellen,

Sini

 

 

 

Treeni-iloa kahvakuulalla

Kaipaatko vaihtelua kuntoiluusi? Eikö kuntosali inspiroi? Haluatko harjoitella fiiliksen mukaan? Jos vastasit joihinkin noihin myöntävästi, suosittelen tutustumaan kahvakuulailuun. Laji sopii ihan kaikenkuntoisille, kunhan perustekniikka on saatu haltuun asiantuntevassa ohjauksessa. Kahvakuulan kanssa pääsee nauttimaan monipuolisesta ja kehoa kokonaisvaltaisesti vahvistavasta treenistä vaikka omalla pihalla tai kesämökin rannalla!

 

Osallistuin viime viikonloppuna Kahvakuulamieheksi ja Kuulahulluksikin itseään tituleeraavan Tuomo Kilpeläisen pitämään Kahvakuulakouluun. Hauskempaa ”koulupäivää” on vaikea kuvitella! Hioimme liikkeiden tekniikkaa kuntoon sekä sisällä että ulkona. Päivään kuului myös kisailua mm. kahvakuulan tarkkuusheitossa. Opimme myös kiepauttelemaan kuulaa ilmalennossa lähes jonglöörimäisillä tavoilla. Pareittain siirsimme kuulaa toisillemme loppuvaiheessa siten, että kuula teki ilmassa kauniin voltin ja sitten kaveri nappasi kahvasta kiinni. Kuulostaa haastavalta, mutta loukkaantumisia ei sattunut ja kahvakuulasta tuli näin aika paljon tutumpi kaveri kuin mitä se oli päivän alussa ollut. Tässä pieni näyte alkumetreiltä:

 

Kahvakuulan kanssa tehtäviä liikkeitä ja liikesarjoja löytyy lukemattomia, joten kyllästyminen ei pääse iskemään kokeneemmallekaan kuntoilijalle. Muutaman kuulaliikkeen voi hyvin yhdistää myös vaikka lenkin perään, jolloin treenistä saadaan entistä monipuolisempi.   Aloittelijaa ilahduttaa se, että hyvinkin yksinkertaisilla liikkeillä kuulailu mm.:

-          parantaa lihaskuntoa
-          kehittää keskivartalon hallintaa
-          tehostaa energiankulutusta
-          laihduttaa
-          kiinteyttää
-          parantaa ryhtiä
-          kehittää tasapainoa ja koordinaatiota

Aloittelijan ei tarvitse pelätä liian painavaa kuulaa, koska käytettävä kilomäärä valitaan oman tason mukaan.

Autoni takakontissa kulkee nyt kasa eripainoisia kahvakuulia valmiina matkaamaan asiakkaan luokse ja omiin aamunavauksiini lähipuistoihin. Kevyt hengästyminen vihreällä nurmikolla aamuauringossa on ihan parasta! Kahdestaan tai pienellä porukalla kuulailu on vieläkin hauskempaa, joten ei muuta kuin kännykkä kouraan ja soittelemaan tännepäin! J  

Energistä kesän alkua toivotellen,

Sini

 

 

 

 

Eletään tätä hetkeä

Tunnetko itsesi kiireiseksi? Pohditko paljon tulevaa? Mietitkö menneitä? Moni meistä vastaa noihin kysymyksiin myöntävästi. Mietteliäämmäksi vetää kysymys: ”Miten koet juuri tämän hetken?” Ehdimmekö töiltämme, harrastuksiltamme, suunnitelmiltamme, muiden ihmisten (lastemme, vanhempiemme, jne.) asioiden miettimiseltä keskittyä omaan tähän hetkeemme ja hyvinvointiimme? Monikaan ei välttämättä edes tule ajatelleeksi, minkä merkityksen eri asioille ajatuksissaan luo. Päivät lipuvat lähes huomaamatta toistensa perään totuttujen ajatusmallien mukaisesti. Vapaa-ajastakin saattaa muodostua suorittamista.

 

Luovutaan kiireestä

Olen tuntenut itseni melko kiireiseksi viime aikoina, vaikka päätin jo aikoja sitten luopua kyseisen sanan käytöstä kokonaan. Päätös tapahtui sen jälkeen kun olin oivaltanut, että kiireessä on kysymys vain oman mielen tuottamasta subjektiivisesta tunteesta ja tietynlaisesta asenteesta ympärillä olevia asioita kohtaan. Kukapa haluaisi pohjimmiltaan kokea kiirettä? Monesti kiireisyys tosin liitetään mielikuvissa tehokkuuteen, vaikka asiahan on usein päinvastoin: kiireisen oloinen säntäilijä ei todennäköisesti saa yhtään niin paljon aikaiseksi, kuin yhteen asiaan kerrallaan keskittyvä kollegansa.

Olen viimeisen puolentoista kuukauden kuluessa aloittanut vuoden pituisen Life Coach -koulutuksen, käynyt kahdesti lomailemassa ulkomailla (tämän kirjoituksen kuvat ovat Barcelonasta), hoitanut mummini perunkirjoituksen, lenkkeillyt, tavannut ystäviäni, järjestänyt pojalleni vauhdikkaat 5-vuotissynttärit, coachannut useaa eri henkilöä, jne. Ja siinä ohessa olen normaalin arjen pyörityksen lisäksi yrittänyt hoidella kaikenlaisia uuden yrityksen käynnistämiseen liittyviä asioita ja välillä vähän rentoutuakin. Mikä tuossa nyt niin kiireistä sitten on? Jonkun toisen mielestä ei varmasti mikään, koska perunkirjoitusta lukuun ottamatta kaikki asiat ovat olleet mukavia. Jonkun toisen mielestä tuollainen vauhti taas on ihan liikaa.

Kun pohdiskelin tämänhetkistä kiireentunnettani, ”syyllisiksi” paljastuivat omat ennakko-odotukseni. Olin nimittäin etukäteen suunnitellut aloittavani ensimmäiset pienryhmävalmennukset huhtikuussa, mutta koska osin odottamattomiakin väliin tulevia asioita on ollut niin paljon, yritykselläni ei ole vielä edes sähköpostiosoitetta, saati nettisivuja (jotka nekin optimistina kuvittelin olevan valmiit viimeistään huhtikuussa).  Jos en olisi etukäteen suunnitellut tiukkoja aikatauluja toiminnan aloittamiselle, olisin varmasti nauttinut viime aikoina mukavista tekemisistäni vieläkin rentoutuneemmin. No, tästä on taas hyvä oppia jotain tulevaisuutta varten J

Mikä ihmeen mindfulness

Vastaavia oppimiskokemuksia on tapahtumarikkaaseen elämääni mahtunut paljon, koska ajatukseni ovat nykyhetken sijasta aika usein tulevaisuudessa. Kiinnostuin kuullessani ensimmäisen kerran sanan ”läsnäolo” (ja tällä en siis tarkoita ala-asteen oppitunteja ;-). Olisi kuulemma hyvä pysähtyä tietoisesti kokemaan ja nauttimaan juuri tästä hetkestä juuri tällaisena kuin se on. Pari vuotta sitten luin Eckhart Tollen kirjoittaman kirjan ”Läsnäolon voima”, mutta en vielä ihan silloin päässyt jyvälle, miten edellä mainittu tapahtuisi. Sen sijaan Henkka Hyppösen maanläheisemmän kirjan ”Nautitaan raakana” luettuani kiinnostus läsnäolon taidosta heräsi niin suureksi, että ilmoittauduin mindfulness-kurssille. Mindfulness kuulostaa henkevältä, mutta kyseessä on uskonnoista riippumaton rentoutus- ja stressinhallintamenetelmä.

Kurssi pidettiin viime viikonloppuna, ja se oli yksi antoisimmista kursseista, joilla olen koskaan ollut. Teimme käytännön harjoituksia ja lisäksi saimme paljon faktatietoa läsnäoloharjoittelun fysiologisista vaikutuksista. Säännöllisen harjoittelun on aivotutkimuksissa todettu jopa muuttavan aivojen rakennetta siten, että mm. uusien asioiden oppiminen helpottuu.

Pohdin etukäteen, mikä ero mindfulness-harjoituksilla ja esimerkiksi musiikin avulla toteutettavilla rentoutusharjoituksilla on. Siihenkin sain kurssilla vastauksen: mindfulness-harjoituksissa keskitytään havainnoimaan hengitystä ja tuntemuksia, kun taas rentoutusharjoituksessa pää saa ikään kuin tyhjentyä ja voidaan vaikka nukahtaa.

Hengitykseen keskittyminen on tällaiselle noviisille yllättävän vaikeaa. Asiat ovat aina teoriassa helppoja, mutta käytäntö vaatii harjoittelua – jopa näin yksinkertaiselta kuulostavassa asiassa. Kymmenenkin minuutin lyhyessä harjoituksessa ajatukset säntäilevät vähän väliä ihan muualle. Harjoitus on kuitenkin onnistunut silloin, kun jonkun ohilipuvan ajatuksen tiedostaa, antaa sen mennä ja palaa taas keskittymään hengitykseen. Harjoituksen jälkeen on ihanan rentoutunut mutta samalla virkeä olo. Ikään kuin olisi nukkunut hyvät päiväunet.

Nykyisin mindfulness-taitojen hyödyt on noteerattu myös monissa yrityksissä, koska kyseiset taidot edesauttavat kohdentamaan huomion oleelliseen ja auttavat keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Multitasking-kulttuuristamme huolimatta ihminen ei nimittäin edelleenkään pysty tietoisesti ajattelemaan kuin yhtä asiaa kerrallaan. Hyppiminen asiasta toiseen kiivaalla tahdilla vie aivoilta vain hurjasti energiaa.

Nautitaan elämästä tässä ja nyt

Tietoisuutta tästä hetkestä voi harjoittaa myös hyvin yksinkertaisesti, nimittäin koska tahansa voi keskittyä tiedostamaan esimerkiksi ympärillä olevat äänet, kauniin maiseman, ruuan suutuntuman, veden virtauksen iholla käsiä pestessä jne. Itselläni näitä havahtumishetkiä on ilokseni alkanut viime aikoina tupsahdella tietoisuuteen yhä useammin. Jopa siivoaminen, ruuanlaitto ja monet muut arkiset asiat saavat uudenlaisen syvemmän merkityksen. Eli yksinkertaisesti: keskity siihen mitä olet tekemässä, äläkä samalla ajattele jotain muuta asiaa. Toimii myös lasten kanssa!

Aiemmin en tykännyt lenkkeillä ilman musiikkia, koska oman hengästymisen kuuleminen on tylsää. Mutta kun pari viikkoa sitten en löytänyt kuulokkeitani mistään, yllätyksekseni kuulinkin lenkillä vain ihanan lintujen liverryksen ja nastalenkkareiden hauskan ropinan. Maisemakin avautui ihan erilaisena ilman jatkuvaa jumputusta. Nykyisin kuulostelen itseäni ennen lenkille lähtöä, kaipaanko sillä hetkellä tiedostavaa läsnäoloa vai musiikin tuomaa lisäenergiaa. Flow-tilan voi saavuttaa kummallakin tavalla.

Menneeseen emme voi enää vaikuttaa, tulevaa emme voi ennustaa, kannattaa siis keskittyä juuri tähän hetkeen. Koska elämä muodostuu perättäisistä nyt-hetkistä, elämällä kaikki ne hetket tyytyväisenä ja aistit avoinna, elämämme on kokonaisuutena meille paras mahdollinen.

Kiva, kun jaksoit lukea näin pitkälle. Vielä lopuksi kaikille kaltaisilleni ajatuksissaan tulevaisuudessa eläjille hyvä neuvo: ”Tulevaisuuteen ei kannata juuri nyt mennä ihan hirveästi sössimään.” ;-)

Ihanaa kevätviikkoa toivotellen,

Sini